Another manic Monday

Ah, hömppä ja helppo neulos (josta toivottavasti syntyy jotain pehmeää ja kaunista), siitä ne on hyvät maanantai-illat tehty. Tämän maanantain ylläribonuksena popcornia, lakuja ja pipareita. Olen jo melkein unohtanut aamun loska-räntä-sade-viima-kurjuuden. Melkein. Ehkä muutamalla lisäpiparilla saadaan lopullinen unhoitus.

No-one looked twice at a small girl carrying a broom.

Sainpas tehtyä päätöksen. Illalla aloitin God Is Not Great:ia, kyllästyin siihen saman tien, aamulla yritin Jane Austen -kollaboraatiota ja viimein päädyin Pratchettiin. Olipahan taas helppoa.

Helppoutta ei tosin lisännyt se, että en pahaksenikaan pystynyt muistamaan, mitkä hyllyssä olevista Pratchetteista luin kesällä, ja mitkä olivat uudempia. Muutamasta kirjasta piti lukaista pari ensimmäistä sivua, ennen kuin vastaan tuli kirja, jota en ole viimeisen kolmen vuoden aikana lukenut. Pitäisi hankkia uudempiakin Pratchetteja, nuo vanhemmat kun alkaa olla jo lähes puhkiluettuja. Hmm, Good Omensin voisi lukea taas vaihteeksi (jossain vaiheessa), nyt kun taas omistan siitä ehjän kappaleen. Sain ensimmäisen Good Omensini lukioaikaiselta englanninopettajalta lahjaksi, ja luin sen niin monta kertaa, että se muuttui kolmeosaiseksi laitokseksi. Siinä vaiheessa luovutin, ja ostin uuden.

Pitäisi pikku hiljaa lähteä koululle. Tulin muuten eilen illalla internetiä selatessani siihen lopputulokseen, että onnellisuuteni ei ole täydellistä ilman täydellistä laukkua. Löysin Täydellisyyden Eevan blogista, enkä suostu enää elämään ilman. Täydellisyyden ja minun välissä on vaivaiset 98 euroa... Huokaus. Haluaisikohan joku sponsoroida opiskelijalle laukun? ...Eikö? No höh.

Plääh

Ei nyt inspiroi tuo J. R. Ward. Yhtään. Sain luettua siihen tenttiinkin. Se on jo huolestuttavaa. Toisaalta, tulipa kerrankin luettua ajoissa. Tein jopa alleviivauksia, ensimmäisen kerran sitten... yläasteen?

Mutta niin. Pitäisi taas päättää, että mille sitä alkaisi. Huokaus. Kirjan pitäisi houkuttelevuuden lisäksi mieluusti olla sen kokoinen, että sen saisi sujautettua koululaukkuun, ihan varmuuden vuoksi. Siellä laukussa on jo (koulukamppeiden lisäksi) kudin, mutta kun... Ei koskaan voi tietää, mitä hyppytunnilla huvittaa tehdä. Sitä paitsi, se kudin on sen tylsän luennon pelastaja. Hyppytunnilla pitää selkeästi olla jotain muuta tekemistä, ettei neulomisesta mene maku kesken päivän.

Äh, takapuoli ylös tuolilta ja kirjahyllyn kautta sänkyyn.

Good night, sleep tight, please let the bookworms bite ;)

Sunday

Loveless nights, they seem so long
I know that I'll hold you someday
But till you come back where you belong
It's just another lonely Sunday
(Hurts - Sunday)

Jostain syystä sunnuntait ovat aina jotenkin hitaita ja hiljaisia. Ei tee mieli tehdä mitään isoa ja ponnisteluja vaativaa, vaan nuhjua sohvan nurkassa ja olla vaan. Ehkä se on sitä alitajuista akkujen lataamista tulevaa viikkoa varten, tai rauhoittumista kuluneen viikon jälkeen, mene ja tiedä. Sunnuntait ovat kuitenkin aina niitä päiviä, jolloin ollaan kotona, käydään ehkä vähän, ihan varovasti, ulkona, tehdään Sunnuntairuokaa (tänään lihapullia ja perunamuusia) ja keskitytään olennaiseen.

Tämä sunnuntai alkoi eilen aloitetun kirjan loppuun lukemisella. Tartuin pitkän harkinna ja jahkailun jälkeen Johanna Sinisalon Lasisilmään. En muistanutkaan, kuinka hyvää Sinisalon teksti parhaimmillaan osaa olla. Ennen päivänlaskua ei voi on ehkä parhaita kirjoja koskaan, eikä Lasisilmäkään kauaksi jää. Kirjassa käytetyt tehokeinot ja yleinen tyyli on niin mukaansa tempaavaa, että kirjaa on vaikea laskea käsistään. Niinpä viime yönäkin "vielä yksi sivu" muuttui "vielä tämä luku" -ajatteluksi, ja nopeasti "no jos tämän nyt lukisi pois" -mentaliteetiksi. Uni kuitenkin voitti, ja viimeiseti 50 sivua jäivät tälle aamulle. Kirjan loppuratkaisu pääsi taas yllättämään, ja jätti miettimään, kuinka paljon käsikirjoittajat oikeasti omasta elämästään antavatkaan. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, joka kestää useammankin lukukerran.

Josta tulikin mieleeni. En tiedä, vaivaako minua jokin varhaisaikuisuuden dementia, mutta yleensä unohdan sekä kirjojen että elokuvien loppuratkaisut hyvin nopeasti. Pystyn katsomaan saman elokuvan vähintään toiseen kertaan muistamatta lainkaan, miten se päättyy. Sama kirjojen kanssa, voin lukea saman kirjan toiseen kertaan hyvinkin pian ja olla silti täysin yllättynyt viimeisten sivujen kohdalla, "näinkö se loppui?" Toisaalta sitten taas: muistan monista kirjoista hyvin pieniä yksityiskohtia, usein lukemistani jopa pitkiä lainauksia. Tiedä sitten mikä tähänkin on syyllisenä. Vaan on siitä hyötyäkin: voin lukea kirjahyllyni sisällön moneen kertaan ja aina löytää "uusia" kirjoja.

Tänään löysin ihan oikeasti uuden kirjan luettavaksi. Tilasin viime vuoden puolella J. R. Wardin Dark Lover -kirjan, joka jäi jostain syystä lukematta. Nyt se tuli hyllyssä vastaan, ja piti oikeasti hyvän aikaa miettiä, että mikäs se tämä tämmöinen täällä on. Joku motiivi tuonkin tilaamiseen varmasti on ollut, joten ehkä se pitää lukea pois. Eipähän tarvitse seuraavaan reiluun neljään sataan sivuun miettiä, että mitä sitä seuraavaksi lukisi.

Päättämisen vaikeudesta

Loppui sekin Harris. Ja hyvin loppuikin, jos minulta kysytään. Olisipa tuolla hyllyssä lisää... Ja toivottavasti kirjoja tulee lisää, eikä True Bloodin menestys vähentäisi Harrisin halua kirjoittaa lisää Harper Connelly -tarinoita.

Olin jo suunnitellut aloittavani His Dark Materials -trilogiaa, mutta nyt, kun aloittamisen aika olisi käsillä... ei huvita. Jostain syystä nyt ei moinen kirjallisuus maistu. Olen siis jälleen siinä pisteessä, että pitäisi päättää, mitä aloittaisi. Olisihan tuossa vieressä toki tuo tenttimateriaalikin, mutta (jostain kumman syystä) sekään ei nyt inspiroi. Siihen on kyllä pakko perehtyä huomenna, muuten käy tentissä kalpaten.

Joku kirja tuolta pitäisi löytää. Taidan mennä tuijottamaan kirjahyllyäni jälleen Sillä Silmällä. Ehkä sieltä jotain mielenkiintoista löytyy. Parempi löytyä, muuten joudun oikeasti lukemaan tenttimateriaalia.

Takaisin panssarijääkarhujen pariin?

Ei se Grave surprise loppunut vieläkään. En tosin jaksanut lukea sitä niin paljon kuin olisin halunnut, sillä flunssa yrittää puskea päälle ja se verottaa jaksamista. Toisaalta, nyt tuo lukunautinto kestää ainakin vähän pidempään, mikä ei ole ollenkaan huono asia.

Tuijottelin eilen kirjahyllyjä Sillä Silmällä: mitä lukisin seuraavaksi? Vaihtoehtoja kyllä riittää, löytyy antiikin mytologiaa, noitavainoja, scifiä, Pratchettia, sitä jo aiemmin mainittua hömppää... Luulen kuitenkin, että tartun pitkästä aikaa Philip Pullmanin His Dark Materials -trilogiaan. Edellisestä kerrasta onkin jo pari vuotta, ja nyt, kun lunta tulee taas lisää, voisi olla hyvä aika palata panssarijääkarhujen ja daemoneiden pariin. The Golden Compass -elokuvankin voisi pitkästä aikaa katsoa uudestaan.

Seuraavaksi teen keittoon (aamun valinta taitaa olla Viisasten tee) ja sitten Harper Connellyn seuraan.

Lumista lauantaita!

That is the question

Keittääkö teetä vaiko kahvia? Hakeako kaupasta suklaata vaiko salmiakkia? Jos olisikin radikaali, ja ostaisi juustonaksuja ja hedelmäkarkkeja.

Suuret on ongelmat, näin perjantai-illaksi.

Nämä laulut on kaikuja saarelta

Ah, perjantai. En väitä, että viikkoni yleensä olisivat kovin raskaita ja väsyttäviä, mutta jostain syystä perjantait ovat viime aikoina tuntuneet erityisen juhlallisilta. Tiedostan hyvin edessä olevan viikonlopun to do -listan sisällön tenttiin lukuineen ja siivouksineen, mutta siltikin. Tuntuu ihan siltä, että nyt on Perjantai. Myönnettäköön, että on perjantai ja kello on 06:56 (haukotus), mutta perjantai kuitenkin. (Jokohan tämä "perjantain" toistelu riittäisi?)

Ennen nukahtamista meni taas vähän turhan myöhäiseksi kirjan parissa. Mutta minkäs teet, mukaansa tempaavaa kirjaa ei yksinkertaisesti voi laskea käsistään ennen kuin... No, mieluiten ei ennen kuin on kääntänyt viimeisenkin sivun, mutta toisinaan on pakko tehdä myönnytyksiä. Eilen illalla se myönnytys tuli muutaman "vielä tämä luku" -taistelun ja "ei tätä nyt tähän voi jättää" -mutinan jälkeen noin puolessa välissä kirjaa. Kello taisi näyttää yhtä. Hupsista, ilmankos vähän väsyttää (haukotus).

Taidan tänään lukea tuon loppuun. Yleensä en pahemmin perusta luentojen välissä olevista hyppytunneista, mutta tänään sellainen maistuisi. Ihan vain siksi, että ajatus siitä, että pääsen kirjan kimppuun vasta iltapäivällä, on oikeasti vähän... kurja. Asuisinpa vähän kauempana jotta voisin kävelyn sijasta kulkea kouluun bussilla (ja kuluttaa senkin ajan lukemalla). Olisipa minulla hyppytunti. Voisinpa jättää lounaan syömättä ja käyttää senkin ajan lukemiseen. Olisipa jo iltapäivä.

If I were a rich man

Olen muutamaankin kertaan kuullut kirjastoista, ja siitä, että niitä käyttämällä säästäisin pitkän pennin. Mutta kun minä pidän kirjojen omistamisesta! Rakastan kirjojani, jokaista niistä, enkä voisi kuvitellakaan eläväni ilman kirjahyllyjäni ja niiden asukkaita. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kokoelmani olisi täydellinen. Ei sinne päinkään. Vähintään kerran viikossa löydän kirjan, joka minun on Ehdottomasti Saatava. En useinkaan osta sitä heti, vaan lisään kirjan ostettavien listaan. Tuota listaa päivitän tarpeen mukaan, joko vetämällä yli jo hankittuja kirjoja, tai lisäämällä listan loppuun taas yhden kirjan...

Mitäkö listalla tällä hetkellä on? Katsotaanpas.

Tässä vaiheessa joudun tunnustamaan, että vaikka pidänkin useista ns. klassikkokirjoista, on sydämessäni aina paikka kunnon hömppäkirjallisuudelle. Tähän lasken mm. Cecily Von Ziegesarin Gossip Girl -kirjat, joita olen kerännyt hyllyyni aina, kun puuttuvia yksilöitä on vastaani tullut. Tällä hetkellä minulta puuttuu jo julkaistuista kirjoista kolme, joista viimeisintä en ole edes koskaan lukenut. Pitääkin käydä divarissa penkomassa, joko joku olisi halunnut omastaan luopua...

Menetin sydämeni Charlaine Harrisin Southern Vampire Mysteries -kirjoille jo aikaa ennen True Bloodin televisiointia. Ja edelleen olen sitä mieltä, että kirjat voittavat sarjan noin 1000-0. Näitäkin puuttuu loppupäästä muutamia, samoin kuin kaksi viimeisintä Harper Connelly Mysteries -sarjan opusta. Toivottavasti Harris jatkaa kirjoittamista molempien sarjojen osalta vielä pitkään.

Tahtoisin myös kovasti jotain muutakin tekemistä kuin lukemista (ja villasukkien kutomista), ja tähän tilanteeseen Keri Smithin Wreck This Journal olisi oiva apu. Olen lukenut monia arvosteluja ja kertomuksia kirjan luketuhoamisesta, ja olen varma että viettäisin kirjan parissa monta hupaisaa hetkeä. Vaikka vastustankin kirjojen tuhoamista henkeen ja vereen, tuhoamiseen tarkoitettu opus olisi ehdottomasti virkistävää vaihtelua.

Jossain vaiheessa haluaisin myös omistaa kaikki Muumi-kirjat ja -sarjakuvat, Jane Austenista puhumattakaan. Niin, ja Marilyn Monroen elämäkerta pitää ostaa. Ja Garpin maailma. Ja noin tuhat muuta kirjaa, mutta ehkä niitä kaikkia ei tarvitse listata kerralla.

Jostain syystä vastaus kysymykseen "Mitä tahtoisit lahjaksi?" on kohdallani usein "Kirjoja." Joskus vielä yllätän kaikki, ja toivon... toivon... Äh, tuokaa kirjoja.

Päivän...

 ...teen virkaa toimittavat Keisarin morsian ja Karibian aurinko. Koska en osaa päättää, kumpi on parempaa, valitsen molemmat. On tämä aikuisen elämä hienoa. Kuppiin hunajaa, ja (hieman ehkä kerettiläisesti) maitoa.
...kirjana Charlaine Harrisin Grave surprise, Harper Connelly Mysteries -sarjan toinen osa. Ensimmäinen osa tuli ahmittua loppuun eilen, ja saman tien piti aloittaa toinenkin osa. Yllättävästi millekään muulle ei tuntuisi heltiävän aikaa, tekisi mieli asua nenä kiinni kirjassa. Varsinkin kun ulkona on edelleen Talvi.
...innostuksen aiheena bloggaaminen. Jo pitkään päässä hautonut idea suurimpien rakkauden kohteiden yhdistämisestä yhteen blogiin sai fyysisen (tai no, fyysisen ja fyysisen) olomuotonsa tänään. Mielenkiinnolla odotan, tuleeko tästä pitkä monologi, vai löydänkö jostain jonkun, joka ymmärtää saman hyvän päälle kuin minäkin.
...harmistuksena opinnot. Ei niissä muuten mitään vikaa olisi, mutta kun ne vievät aikaa kaikelta oleellisemmalta. Voisikohan jossain valmistua teen juonnin maisteriksi, sivuaineopintoja voisin ottaa kirjojen lukemisesta, sohvan nurkassa lymyilystä ja elokuvien katsomisesta aamuneljään.

Tästä se lähtee. Tervetuloa mukaan.