Sunday

Loveless nights, they seem so long
I know that I'll hold you someday
But till you come back where you belong
It's just another lonely Sunday
(Hurts - Sunday)

Jostain syystä sunnuntait ovat aina jotenkin hitaita ja hiljaisia. Ei tee mieli tehdä mitään isoa ja ponnisteluja vaativaa, vaan nuhjua sohvan nurkassa ja olla vaan. Ehkä se on sitä alitajuista akkujen lataamista tulevaa viikkoa varten, tai rauhoittumista kuluneen viikon jälkeen, mene ja tiedä. Sunnuntait ovat kuitenkin aina niitä päiviä, jolloin ollaan kotona, käydään ehkä vähän, ihan varovasti, ulkona, tehdään Sunnuntairuokaa (tänään lihapullia ja perunamuusia) ja keskitytään olennaiseen.

Tämä sunnuntai alkoi eilen aloitetun kirjan loppuun lukemisella. Tartuin pitkän harkinna ja jahkailun jälkeen Johanna Sinisalon Lasisilmään. En muistanutkaan, kuinka hyvää Sinisalon teksti parhaimmillaan osaa olla. Ennen päivänlaskua ei voi on ehkä parhaita kirjoja koskaan, eikä Lasisilmäkään kauaksi jää. Kirjassa käytetyt tehokeinot ja yleinen tyyli on niin mukaansa tempaavaa, että kirjaa on vaikea laskea käsistään. Niinpä viime yönäkin "vielä yksi sivu" muuttui "vielä tämä luku" -ajatteluksi, ja nopeasti "no jos tämän nyt lukisi pois" -mentaliteetiksi. Uni kuitenkin voitti, ja viimeiseti 50 sivua jäivät tälle aamulle. Kirjan loppuratkaisu pääsi taas yllättämään, ja jätti miettimään, kuinka paljon käsikirjoittajat oikeasti omasta elämästään antavatkaan. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, joka kestää useammankin lukukerran.

Josta tulikin mieleeni. En tiedä, vaivaako minua jokin varhaisaikuisuuden dementia, mutta yleensä unohdan sekä kirjojen että elokuvien loppuratkaisut hyvin nopeasti. Pystyn katsomaan saman elokuvan vähintään toiseen kertaan muistamatta lainkaan, miten se päättyy. Sama kirjojen kanssa, voin lukea saman kirjan toiseen kertaan hyvinkin pian ja olla silti täysin yllättynyt viimeisten sivujen kohdalla, "näinkö se loppui?" Toisaalta sitten taas: muistan monista kirjoista hyvin pieniä yksityiskohtia, usein lukemistani jopa pitkiä lainauksia. Tiedä sitten mikä tähänkin on syyllisenä. Vaan on siitä hyötyäkin: voin lukea kirjahyllyni sisällön moneen kertaan ja aina löytää "uusia" kirjoja.

Tänään löysin ihan oikeasti uuden kirjan luettavaksi. Tilasin viime vuoden puolella J. R. Wardin Dark Lover -kirjan, joka jäi jostain syystä lukematta. Nyt se tuli hyllyssä vastaan, ja piti oikeasti hyvän aikaa miettiä, että mikäs se tämä tämmöinen täällä on. Joku motiivi tuonkin tilaamiseen varmasti on ollut, joten ehkä se pitää lukea pois. Eipähän tarvitse seuraavaan reiluun neljään sataan sivuun miettiä, että mitä sitä seuraavaksi lukisi.