Tunti kerrallaan odotan aikaani pois

Hamsterimaailmasta, hyvää iltaa. Tosin, hamsterius on pikku hiljaa, enenevässä määrin väistyvä ilmiö (ei kuitenkaan tarpeeksi nopeasti väistyvä, mind you) ja ehkä huomenna uskallan syödä leipää. Jos oikein hurjaksi äidyn, siis.

Jostain syystä tässä olotilassa lukeminen ei ole maistunut,  yhtään. Eikä teekään, mikä on kummallista. Sen sijaan olen lipittänyt mehua ja mehukeittoa, ja tuijottanut elokuvia. On tullut katsottua niin Life as we know it kuin The Social Network'kin, ja jossain vaiheessa taisin katsoa Love and other drugsin. Niin, ja Despicable Me:n. Ja Because I said so'n ja The Jane Austen Book Clubin, molemmat n:ttä kertaa. Kuten siis huomata saattaa, en ole kyennyt käsittelemään kovinkaan syvällisiä teemoja, saati huikeita juonenkäänteitä (ei Darren Aronofskya minulle hetkeen, kiitos. Black Swan täytyy tosin nähdä.)

Tunnelin päässä näkyy tosin selvästi valoa: olen jaksanut neuloa tänään! Toivottavasti saan tuon tuubihuivin valmiiksi viikonlopun aikana, ihan vaan siltä varalta jos vaikka muistutankin toispuoleisesti hamsteria vielä maanantaina. Mieluiten tosin käyttäisin uutta ihanuuttani siksi, että se on uusi ja ihana.

Hamsteriominaisuuksista ei vaan koskaan tiedä. Saattavat iskeä milloin vaan, täysin odottamatta. Pirulaiset.

It kicks like a sleep twitch

Voi luoja mikä päivä. Päädyin hammaslääkärille, joka ilokseni ilmoitti, että täällä hampaan juurakossa on tällainen suhteellisen reilu tulehdus, avataanpa tämä hammas niin sitten helpottaa. Helpottihan se, vähän. Näytän tosin edelleen toispuoleisesti hamsterilta, olen nukkunut koko päivän ja olen sidoksissa sekä antibioottiin että penisilliiniin seuraavat 10 päivää. Ja sitten taas hammaslääkärille.

Tänään olen saanut alas yhden kupillisen teetä (Liptonin tylsää mustaherukkaa), ja senkin itkua vääntäen (kuuma ei tunnu kivalta, kun hammas on juurikanavaan asti auki). Lukeminen rajoittui siihen hammaslääkärin odotushuoneessa itkunsekaisessa paniikissa selattuun naisten lehteen. Oli siinä Paula Lehtomäki, sen muistan. Mitään muuta sitten en.

Taidan ryömiä takaisin sänkyyn, ja toivoa että huomenna olisi energiaa tehdä muutakin kuin itkeä ja syödä särkylääkkeitä. Olisi kivaa, jos heräisin aamulla, enkä näyttäisi hamsterilta. Hampaat, gotta love 'em.

Huono päivä

Tänään ei jaksa edes lukea.

Miksi hampaissa pitää olla hermot, kysyn vaan.

Oh, se verkostoituu

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla. Löydyn myös Blogilistalta (joka tuntuu toimivan vähän... kummallisesti), suora linkki sivupalkissa. Onhan se niin pieni ja huomaamaton, että pitää erikseen mainita. Niin kuin tuo Bloglovin'inkin widget... No, jotain kuvitusta tähänkin blogiin.

(Huomatkaa, sijaistoiminto! Tenttiin lukeminen jaksoi siis inspiroida näin pitkään.)

Non scholae, sed vitae discimus

Niinpä niin, ei koulua, vaan elämää varten. Tätä täytynee hokea tänään, kun keittiönpöytä täyttyy muistilapuista, tenttimateriaaleista, tusseista, kirjoista ja kahvikupista.

Jos olisin vähän enemmän alisuorittaja, jättäisin tenttiin lukemisen väliin ja luottaisin yleistietoon, mutta koska sisäinen alisuorittajani näyttää olevan talvilomalla, menen ja luen. En muista, milloin viimeksi olisin tehnyt näin ahkerasti kouluhommia. Kuulun enemmänkin "matalin kohta aidasta" -suorittajiin, niihin, jotka avaavat tenttikirjan edellisenä iltana ensimmäistä kertaa.

Joululoman jälkeen olen kuitenkin tehnyt kaikki tehtävät reilusti ennen deadlinea, lukenut luentojen jälkeen materiaalit läpi (jolloin kuulemma tenttiin lukeminenkin on helpompaa, mene tiedä siitä sitten) ja jopa alleviivannut.

Siinä vaiheessa, kun alan tehdä mind mappeja, olkaa kilttejä ja viekää minut lääkäriin.